MAIJA tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä.
HUOTARI (tulee kuistille). Maija, Katri säikähti että pyörtyi. (Menee takaisin).
MAIJA. Herra siunatkoon! (Vaihtaa lakin Tolarin päähän ja kiiruhtaa takaisin kuistin kautta.)
TOLARI (ottaa lakin päästään). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani tämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen.—Pitääpä lähteä koettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä. (Panee lakin päähänsä ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pysähtyy katselemaan lakkiaan.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki. (Panee päähänsä)
KATRI ja ANNI tulevat kuistin kautta.
KATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! Näetkö?
ANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.
KATRI. Tolariko se on?
TOLARI (tulee tyttöjen luo). Kun äsken olin tuolla järvenrannalla pesemässä, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, että hän antoi Pölhö-Kustaalle revervöölin.
KATRI. Mikä villitys on mennyt ihmisiin!