KATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yhä pienemmäksi suuren sulhaseni rinnalla ja sitä suuremmaksi onneni. Ja tämä suuri, outo onni minua nöyryyttää.
PAHNA-MAIJA. Typerä kuin kana!
TURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla täällä kuuntelemassa meidän käräjiämme.
KATRI menee kuistin kautta.
RÄTTÄRI. Minunkin täytyy lähteä, odotetaan seuroihin.
TURKKA. Tehdään ensin selko niistä Pertun leskivainajan rahoista.
PORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut
Pietolalla?
PIETOLA (ottaa kengän). Oli tämä.
PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli sairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen Pietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää löytynytkään.
PAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.