RÄTTÄRI. Minä olenkin uskonut Pietolan syyttömäksi.
TURKKA. Mutta kysymys on siitä, uskooko rättäri itsensä syyttömäksi?
RÄTTÄRI. Sepä kysymys! (Kääntyy akkain puoleen) Kysyy uskonko minä itseni syyttömäksi! (Ratkeaa akkain kanssa nauramaan.)
PÖLHÖ-KUSTAA. Mitä sinä rättäri nauroit?
TURKKA. Vastatkaa, rättäri, Kustaalle. Omantuntonne mukaan. Niin kuin varmasti vastaisitte, jos tuon mierontielle toimittamanne poika raukan vanhemmat nousisivat haudastaan ja ilmestyen eteenne kysyisivät: Mitä sinä rättäri nauroit? Tiesithän, että viimeisten terveisten mukana piti kengässä olla sinun velkakirjasi!
TOLARI on tullut perältä vasemmalta jääden seisomaan veräjälle.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Tuolla on Kustaan isävainaja! Isä, isä, päivää! (Menee Tolarin luo ja tämän kanssa vasemmalle näkymättömiin.)
PORO-PIRKKO. Sysi-Perttu vainaja! Siunaa ja varjele. (Lyyhistyy polvilleen)
LEENA. Tulkaa auttamaan, rättäri pyörtyi! (Pahna-Maijan kanssa vievät rättärin perälle oikealle.)
PORO-PIRKKO. Voi voi kuinka ahdistaa henkeä!