MAIJA. Kuka sinä olet?
TOLARI. Ottiatuota!
MAIJA. Tolariko?—Ei ikinä!
TOLARI. Olen minä Tolari, Puurosaapas, Heikki, ottiatuota, ottiatuota!
Kuuletteko, Maija, ottiatuota!
MAIJA (menee katsomaan Tolaria selän puolelta). Tolari se on! (Asettaa hinkin pohjan Tolarin eteen.) Katso kuvaasi!
TOLARI (katsottuaan). Oikeassapa olin sittenkin, että ottiatuota on Ovampomaan pakanain saippuaa, jolla Suomen kristityt kenkiään ottiatuota.—Mutta terveisiä ottiatuota, että minua ja Maijaa ottiatuota, jos te Maija ottiatuota.
MAIJA. Kuulee ja näkee, että olet koko yön lukenut. Sitä pelkäsinkin.—(Itkien.) En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, että pakotin sinua lukemaan. Parempi olisi ollut ilman rippikoulua.
TOLARI. Ei minun tarvitsekaan mennä rippikouluun. Niin oli rovasti sanonut Turkalle, että meitä kuulutetaan pyhään kristilliseen avioliittoon ensi sunnuntaina!
MAIJA (pudottaa hinkin kädestään). Ensi sunnuntaina!
TOLARI. Elä pelkää, Maija. Kyllä me saamme jokapäiväisen leivän, niin että meillä on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka, juoma, vaatteet—kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa pihlaja ja ympärillä kauniit pellot. Karjaa on jo lehmä ja hevonen. Rahaa minulla on kymmenes sata täyttymässä.