MAIJA. Enkä minäkään pennitön ole.
TOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mitä tarvitsemme. Hyvä puoliso … ottiatuota… Ja juhlien tullessa ajamme kuuraisen korven halki talvisen aamun hämyssä kirkolle, josta tulia vastaamme tuikkaa, minä keulalla, perällä Maija ja kaksi kääröä.
MAIJA. Mitä kaksi kääröä?
TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota?
MAIJA. Minä tahdon.
TOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka myötä- ja vastoinkäymisissä.—Mitä Maija itkee?
MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan rakastavat.
TOLARI. Niin minustakin.—Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät. (Kädestä pidellen menevät perälle oikeaan.)
HUOTARI (tulee kuistin kautta). Minnekähän se Anni on kadonnut?
ANNI tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa veitikoiden nauramaan.