HUOTARI. Mitä sinä naurat?
ANNI. Väärä kaula!
HUOTARI. Minullako väärä kaula!
ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa!
HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä tahdon kaulastani vuokran luonnossa.
ANNI (sieppaa hinkin suojakseen). Huotari! Varo kermahinkkiä!
HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta kanna varovasti, ettei kerma loisku! (Tuppaa hinkin huotarin käsien väliin pohjapuoli päällimmäisenä ja alkaa tanssia laulaen.)
Yks kaks kolme neljä ja viis.
Missä on mun kultani siis?
Ei se oo siellä, ei se oo täällä,
vaan se on koskella pölkkyjen päällä.
HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön!