Tula tuulan tuli tuli tei! Oma onni se yhtehen vei. Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut, elo huoleton meillä on, naurussa suut, ja kirkkaana päivä ja ilta.
(Yhdessä laulettuaan ensimmäisen säkeistön menevät perälle.)
PÖLHÖ-KUSTAA (vehnästä käsissä tulee kuistin kautta). Voi saateri, kun on nisua ja kaikellaista hyvää ryönää pöydät täynnä! (Puhelee taivaalle) Äiti hoi! Kustaalla on lysti!—Joo, joo, kyllä Kustaa on tottelevainen ja nöyrä.
PIETOLA (tulee kuistin kautta). Jopa nyt päivä kauniisti paistaa!
PÖLHÖ-KUSTAA. Ja enkelit laulavat.—Kuulkaa!
Täss' on morsian kuin rannan raita sorja, puhdas punaposki, nyt jo toisen orja, äsken äidin virkku, nyt jo kullan sirkku. Tytöt laulakaa nyt vaan, viulut raikumaan nyt vaan.
PÖLHÖ-KUSTAA (Pietolalle). Tuo Katri oli eilen sammakkona ja nyt se on kuninkaantytär!
MIEHET (tuoden Turkan saatossa laulavat).
Täss' on sulho taas kuin ohra tähkäpäissä, mielitietyn kanssa tanssii kohta häissä, sulho suora, nuori, vahva niin kuin vuori kylän kauniimman saa. Pojat laulakaatte vaan.
KAIKKI (laulavat).