Rakkaus olkoon teille aina onnensilta, myöskin olkoon teille leuto elonilta, saakoon viljaa pellot, soikoon karjankellot! Nytpä riemuiten me vaan kilvan laulakaamme vaan.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Turkka sai kuninkaantyttären!
HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin lintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven päivänpuoleinen ranta.
OTERMA (hutikassa, saapaspareja käsivarrella ja päässä kaksi hattua).
Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi!
KASURI (hutikassa, komeaan takkiin ja liiveihin puettuna ja kellonhäntiä etu täynnä). Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en ole saanut sitä, joka minua kyörää. Maija, toimita se minulle nyt, kun olen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla!
OTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen pääkappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset.
MAIJA. Kyllä minä siunaan teitä, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan ja toinen Poro-Pirkon!—Tuolla tavoin resuavat ja häpäisevät joukkonsa!
PIETOLA. Elä ole, Maija, milläsikään. Sekali on joka seurakunta.
HUOTARI. Meidän joukossamme on kaikkea, mitä taivaankannen alla löytyy, ja miestä minkälaista hyvänsä: herraksi kelpaavia, isännäksi pystyviä ja pöllöjä puunhakkuuseen. Pietola vei joukostamme parhaan, tukkipoikain tukkipojan. Mutta meille toisia tulee, jos toisia menee. Tämä parvi pysyy aina uutena, niin kauan kuin honkia metsissä humisee.
KAIKKI (laulavat).