ANNI (Katrille). Unta, unta, haluaisitko herätä vai nukkua?
PIETOLA (tulee Annin luo). Tässä on isäntä mökillesi.
ANNI (Pietolalle). Ei passaa!
PIETOLA. Minkä vuoksi?
ANNI. Tämä on hyvä. Mutta en voi unohtaa Huotaria.
PIETOLA (itsekseen). Kummallisia nuo tyttölapset. (Menee.)
TURKKA (tullen tyttöjen luo, Annin puoleen). Te talon tytär, lähtekää näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta.—Mutta en muistanutkaan: sulhanen istuu kamarissa!
ANNI. Ei haittaa!—Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi kengät »tyttö raukalle»?
TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät!
ANNI. Lainakengät raukalla.