TURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun sanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat.
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
—Oletko sinä Turkka?
TURKKA. Olen.
PÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä.
TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!
TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?
PÖLHÖ-KUSTAA (ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa). On niitä jo vähänpaljo.
TURKKA. Katsellaanpa.