HUOTARI. Elkää, hyvä Pietola, lisätkö enää tulta. Minä onneton rakastan
Annia kuin hullu polskaa. Ja on varma, että menetin takkini.
PIETOLA. Menetit takkisi?
HUOTARI. Olen menettänyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat, komean hatun ja nyt takkini. Niin että neuvon teitä aina nöyrästi uskomaan, mitä hän sanoo.
MAIJA (kahvitarjottimineen tulee perältä Pietolan luo.) Huotari, mene kahville.
HUOTARI menee perälle.
MAIJA (tarjoten Pietolalle). Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa.
PIETOLA. Kiitoksia. (Ottaa) Täällä tuli kihlajaiset ja äkkiä.
MAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen ollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä rättärille sanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.
PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?
MAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän. Tarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri käski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika käski. (Menee perälle.)