PIETOLA (tulee pirttiin). Minä alussa luulin sitä ihmiseksi!
ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!
PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut?
ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin?
PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi.
ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!
PIETOLA. Enhän minä sitä meinaa.
ANNI. Mitä te sitten puhutte?
PIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin eläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi.
ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.