PIETOLA. No, ota hänet, ota!
ANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa minkä kintuista lähtee! Vai tarkoitatteko, että minun pitäisi lähteä juoksemaan jälkeen huutaen: Huotari, Huotari, elä mene, minä otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut hänet kasakkamieheksi. Ei kaksi eikä kolmekaan olisi ollenkaan liikaa! Kaikki työt ovat jälessä. Eikä teillä ole kuin tuo laiska renki Pekka.—Teiltä, Pietola, on isännän silmä mennyt umpeen ja tarmo lamautunut!
PIETOLA. Emännän kuoltua elämäni muuttui niin tyhjäntuntoiseksi, että olen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eikä muistia töissäni ja toimissani. Minulla on vain yksi miete, että minkä synnin takia minua rangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun elämäni on muuttunut vaellukseksi vitsausten tiellä. Yhdestä kun pääsen, niin on toinen edessä.
ANNI. Mikä teitä nyt hätistää?
PIETOLA. Se Pölhö-Kustaa kuuluu sanovan, että minä olen ottanut hänen äitinsä rahat.—Lähden kirkolle. Siellä se kuuluu olevan Pölhö-Kustaa. Saan omin korvin kuulla, mitä hän juttelee.
ANNI. Minulla oli asiana kysyä jauhoja, mutta ei kuulu teillä olevan.
PIETOLA. Missähän Tolari?—Hae hänet ja sano, että menisi myllyyn. (Menee)
ANNI (yksin). Lieneekö Tolari kotosalla? On tainnut mennä tapaamaan tukkilaisia. (Huomaa ikkunasta.) Mutta tuossahan tulee Pölhö-Kustaa. Nythän se asia selviääkin.
PÖLHÖ-KUSTAA (pussi kainalossa tulee pirttiin). Päivää. Onko Pietola kotona?
ANNI. Mitä sinulla on Pietolalle asiaa?