TOLARI. Nekö ottiatuota? (Juoksee katsomaan vasemmalle.) Ei näy kuin
Turkka ja Anni.
HUOTARI. Ja paukuttavat muiskuja!
TOLARI. Eivät näytä. Eikä kuulu paukettakaan.—Eiväthän ne ottiatuota!
HUOTARI. Eivätkö rakasta? Eikö se sinun mielestäsi ole rakkautta, kun
Annin pata ei kuohunut kymmenellä muiskulla?
TOLARI. Patako ottiatuota? Eikö ottiatuota kuohunut?
HUOTARI. Ei yrittänytkään.—Minä tulen hulluksi.
TOLARI. Kipeää se käy. Kun minä ottiatuota, että Pietolan Maijan ottiatuota, niin pahasti minua sydänalasta ottiatuota ja ottiatuota päästäkin. Mutta mene Maijan luo. Maijalla on hyvä puheenlahja ja sydämenvahvistustippoja.
HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. (Menee oikealle.)
TOLARI (asettuu lukemaan). »Mitä jokapäiväinen leipä on? Vastaus. Kaikki mitä ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma, vaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara»—(Puhuu) Ei muuta tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin. (Lukee) »Hyvä puoliso, kuuliaiset lapset»—(Puhuu) Mutta hyvää puolisoa ja kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin hyvä ottiatuota kuin Maija.—Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin Annin ottiatuota?
MAIJA (metsästä oikealta). Tolari hoi!