TOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mitä kuulin ja näin.
KATRI (tulee metsästä vasemmalta). Auttakaa minua. Rakkaat ystävät, hakekaa Poika tänne.
MAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, lähde sinä heti.
TOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hyppää kuin ottiatuota. (Menee vasemmalle.)
MAIJA. Lapsi raukka, sinä olet kuolemankalpea ja vapiset.
KATRI. Olen karkuteillä. Olen harhaillut eksyksissä läpi korpien ja halki soiden. Olen väsynyt.
MAIJA. Herra auttakoon.—Mitä sinä aiot?
KATRI. En tiedä. Mutta jos minun pitää erota Pojasta, niin menen koskeen!
MAIJA. Taivas varjelkoon!—Kun minä tapaan isäsi, niin sanon suorat sanat! Minkä vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin Taurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse yrittää minkä voi saadakseen Turkan taloonsa isännäksi. Ja sellainen talo kuin Taurila!
KATRI. Kun olisin iäksi eksynyt sinne korpeen!