PIETOLA. Minä uskoin niin jumalisen hyvää!—Vaikka makaisin maantienojassa kuolemassa nälkään, en ottaisi leipäpalaa tuon miehen kädestä.
KATRI (kuin itsekseen). Olipa hyvä, etten tavannut Poikaa.
PIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvistä isännänpaikoista. Talolliset tarjoilevat hänelle tyttäriään kipa kilvan.—Mene kotia, minä palaan niitylle. (Menee vasemmalle)
KATRI (yksin). Elämäni on loppunut.
HUOTARI (tulee metsästä oikealta). Piinatynnyri! Puinen tulikuuma pätsi! Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. (Huomaa Katrin) Kas, Katri. Sairasko? Voinko auttaa?
KATRI. Et voi.
HUOTARI (käytyään koputtamassa tynnyriä). Anni tulee avuksesi.
KATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi.
HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla.
KATRI (kuin itsekseen). Niin minustakin.