HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka poikki. (Menee perälle)
KATRI (huomaa vasemmalta). Poika tulee! (Yrittää lähtemään kuin pakoon.) Jumalan kiitos, minä kuolen. (Kaatuu pyörtyen)
TURKKA (tulee vasemmalta). Yksinkö täällä tynnyri kopisi? (Huomaa
Katrin) Katri?—Katri kultani! Sieluni, elämäni!
KATRI (tointuen). Pois, pois. Laskekaa minut pois!
TURKKA. Katri, etkö tunne minua?
KATRI. Turkka, menkää pois.
TURKKA.—Heilalaltako on tullut kirje?
KATRI. Ei.—Jättäkää minut rauhaan.
TURKKA. Nyt järkeni seisoo!
ANNI. (tulee vasemmalta). Katri, sinä jumalanluoma. (Syöksyy Katrin kaulaan.) Mutta sinähän olet kuin kivipatsas!—Ja sinäkin, Poika, ole kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin nähnyt!—Herranenaika, mitä tämä merkitsee? Minä luulin, että täällä on ilo ylimmillään, kun kuulin sinun tynnyriä koputtavan.