TURKKA. En minä ole koputtanut.
ANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas!
HUOTARI (laulaa etäällä perällä)
Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä,
sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.
ANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille niistä kymmenestä muiskusta. (Menee perälle)
TURKKA (nauraa) Ja sinäkö Katri, uskoit!
KATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.
TURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa?
KATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä.
TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö!