»No tuota, onko se teille tuttu?»
»En ole ihmistä nähnyt milloinkaan.»
»Se juoksee reppasee tuo meidän äiti, hakee tutut ja tuntemattomat», kärisi Nikkilä.
»No niinhän se on, että hakeva hakee povestaankin», puolusti Latun emäntä.
»Minä olen kuullut, että se olisi ja eikö se olekin semmoisessa yhtiössä, joka auttaa köyhiä?»
»Jo olette erehtynyt ja mennyt herrain penkkiin», nauroi Latun emäntä. »Ei se ole meitä varten se yhdistys eikä köyhempiäkään varten, vaan pakanoita. Nehän ompelevat ja kutovat ja rahoja keräävät tuolla Ohampua eli Kahampua eli mikä maa se lienee—Viioskahan sen paremmin tietää, kun teidän mies on paljon merta kulkenut?»
»En minä tiedä.»
»No mitenkä kävi?» kysäisi Latun emäntä uteliaana Nikkilän emännältä.
Nikkilän emäntä kertoi koko jutun alusta aikain, miten hän oli kuvaillut, miten se kävi ja miten häntä hävetti ja suututti. Latun emäntä nauroi että vatsa hytkyi.
»Niin se vain sanoi, ettei hänellä ole, ja meni tiehensä kiireesti, että silkkinen hame kahisi», toisti emäntä.