»Ettekö osaa?» kysyi emäntä ja hymyili ja katseli sillä muodolla, että saisipa nähdä osaako arvata.
»En, en minä arvaa.»
»No, Montinin rouvalle», sanoi emäntä molempia käsiään huiskauttaen aivan kuin että: oletteko kummempaa kuullut!
»Vai Montinin rouvalle.»
»Joo, siellähän minä sain myydyksi», kertoi emäntä niin tyytyväisenä ja iloisena, kuin olisi lehmän saanut eikä menettänyt.
»Miten te sinne arvasitte mennä kaupalle?»
Se oli kysytty niinkuin haluttu.
»Enhän minä olisi arvannut mitenkään, vaan se kävi niin somasti. Ajatelkaapas eikö se ollut somaa, kun minä menin sinne teurastajalle… joka ennen on meiltä pari kertaa lehmän ostanut … tuon tuon … mikä sen nimi nyt taas onkaan … katsoppas kun en nyt muista taas… Ettekö te muista sitä teurastajaa?»
»Lampela.»
»Eei.»