»Ei Jannea saisi sieltä tuoda.»
»Miksi ei?»
»Sen pitää veisata Jumalalle kiitosta.»
Nikkilä ei virkkanut siihen mitään, laittausi vain istumaan mukavasti ja rupesi lukemaan Latun Jannen kirjettä.
»Niin on onni onnellisten kuin keväinen päivän nousu», sanoi Nikkilä hiljaisesti ja vaipui syviin mietteisiin.
»Nikkilä», havautti hänet Elsa.
»Mitä», tikasi Nikkilä.
»Jopa olette taas yrmynä.»
»Enpähän ole.»
»No kertokaa sitten taas jotakin.»