»Niinkö ne enkelit tekevät?»
»En tiedä, vaan niin minä tekisi.»
»Etkö muuta tekisikään?»
»Joo. Kävisin Jumalan asioilla. Kuulkaapa! Minä tahtoisin Jumalalta rahaa ja toisin teille. Ja Helunalle toisin kultaisen verolipun ruskeassa samettinauhassa…»
Emäntä nauroi sydämensä pohjasta ja Nikkiläkin koetti, minkä ryinnältään saattoi.
»Poliisitpa ottaisivat pois sen verolipun ja sakottaisivat meitä.
Verolippu pitää lunastaa maistraatista, ei se kelpaa taivaasta, vaikka
Jumalan maahan se on, jossa lehmät laitumella käyvät.»
»Minäpä sanoisin Jumalalle, niin se rankaisisi poliiseja ja sitä toista.
Mutta kuulkaapa vielä. Minä toisin lakkiverkaakin ja…»
»Sinä olisit hyvä enkeli», arveli Nikkilä.
»Ja minä kävisin täällä usein, äidin luona ja teidän, ja sanoisin äidille isältä terveisiä ja teille Jannelta.»
»Kun toisit Jannen tänne meille, niin se vasta olisi. Meidän olisi niin hupainen sitte olla ja helpompi elää. Ei tarvitsisi sinunkaan sitte verorahoja tuoda, terveyttä vain», tuumasi Nikkilä.