»Juu, sievä tyttö näyttää olevan», myönsi mamma ja toinen rouva sanoi:
»Erinomaisen sievä.»
Latun Liisa jo palasi takaisin, terhakan näköisenä seisahtui Marin viereen, ikäänkuin että tulkaapa! Ja kun herra huusi sieltä alhaalta ja kysyi Maria, kenen se on tyttö, huusi Liisa:
»Se on Ojanniemen Sannan.»
Sillä äänellä hän sen lausui ikäänkuin olisi sanonut: sen se on ja se ei kuulu teihin.
»Ojanniemen Sannan… Mari on siis…» sanoi rouva toiselle ja tämä nyökäytti päätään, että hän ymmärtää.
»Synti tyttöparkaa», sanoi rouva.
Herra piirteli kepillään santaan ja huusi sitten Joria noutamaan lantin, jonka antaisi Marille.
Mutta Hulda, Jorin sisko, juoksi papan luo ja halusi hänkin antaa.
»Kenenkä sinä olet, sinä iso tyttö?» kysyi se toinen rouva Latun Liisaa ja otti rahakukkaronsa.