»Mari.»
»Nii vaa mikä sinä lossa olla?» kysyi toinen.
Mari ei osannut vastata, nyyhki vain kasvot käsivarsien peitossa.
»Mikä se ole?», kysyi muuan tyttö Vimparin Aapolta, joka siinä seisoi kädet taskussa ja naurusuin katsoi vuoroon kutakin.
»Se on Ojanniemen Mari.»
»Mari, miksi sinä olet kranssi päässä?» kysyi joku muita viisaampi.
»Kun mi-nä o-len ku-nin-kaan po-jan mor-sian.»
»Se on muka kuninkaan pojan morsian», alkoi Aappokin nyt häveltää ja selitti se niin reimalla äänellä, että pappa ja mamma ja rouva töyrään alla kuulivat.
»Ah morsian», lausui mamma.
»Jaja!» sanoi pappa. »Kuninkaan pojan morsian, eipä vähempää. Mutta kaunis morsian.»