Vieraat raukoittelivat Villeä, joka kyyrötti keskilattialla pää melkein hartioitten sisässä ja sääret paljaina.
»Onko se vaivainen tuo poika?» kysyi Karénin rouva haikeasti.
»Onhan se semmoinen kyyryselkä.»
»Hyvä isä raukkaa! Miten se on tullut?»
»Siinä oli syöjä pienempänä, ja se sen noin läjään kääri.»
»Ette vissiin aikanaan käyneet lääkärin luona?»
»Ei käyty ollenkaan.»
Vieraat kummastelivat keskenään päätään heilutellen ja Karénin rouva sanoi:
»Minä sanon sen suoraan: te ette rakasta lapsianne. Te annatte lastenne sairastaa ja tulla vaivaisiksi ja antaisitte ehkä kuoliakin käymättä lääkärin luona.»
»Kuollakin saavat, kun ovat kuollakseen», sanoi vaimo kylmäkiskoisella äänellä.