Vieläkin muuan sepitelmä, joka ei kuitenkaan liene Mechelinin yksin laatima, vaan hänen ja muutamain ystäväinsä yhteistyötä, pantakoon tähän näytteeksi tässä piirissä vallinneesta hengestä. Tämä leikillinen runo on alkuisin edellisiä hiukan myöhemmältä ajalta, sillä se sepitettiin v. 1867, sen johdosta että maisteri August Schauman, Hufvudstadsbladetin silloinen toimittaja, aikoi solmia avioliiton. Se lienee laulettu Schaumanin "poikamieskekkereissä", jotka Schaumanin ystävät panivat hänen kunniakseen toimeen aivan häitten edellä. Runo on suomennettuna seuraava:
Hufvudstadsbladin-myyjäiset.
Korpin kertomuksia. [Tarkoittaa E.F. Jahnssonin novellisarjaa
"Korpens berättelser" jota julkaistiin Hufvudstadsbladetin
kaunokirjallisessa osastossa.]
Mies aatoksissa
Käy katuviertä
Kuin murehissa
Ois mieli vain.
On ryhti poissa
Ja katseet, joissa
Kuin salamoissa
Ol' liekki ain.
Ja huolissansa
On ruokamuori,
Kun oveansa
Hän jyskyttää:
Ei tee hän työtään,
Ei nuku yötään,
Ei syö, mut vyötään
Vain kiristää.
Ei muori arvaa,
Hän mitä aikoo,
Ja missä harhaa
Nyt miettehet.
Ei viihdy missään,
On ikävissään,
Kuin näännyksissään
Ois aatokset.
Hän palstat täyttää
Vain muiden töillä,
Vaikk' Otto näyttää [Otto Schauman, Augustin vanhempi veli]
Jo hampaitaan.
Mut a-ï-a! elää, [Adelaide Ehrnrooth, kirjailijatar]
Ja kannel helaa —
Ei tehne tenää
Se milloinkaan.
Ja posti tuopi
Myös avustukset,
Ne Svedberg luopi,
[Kansakoulunjohtaja, valtiopäivämies Anders Svedberg
kirjoitleli taajaan Hufvudstadsbladetiin.]
Mies Munsalon.
Näin vuottavalla
Ja ahkeralla
On latojalla
Työ loputon.
Yleisöltä.
Arkisävel.