Kas, uljaan uutisen äsken kaupunki kuuli,
Sen ehkä ensiksi a-ï-a vääräksi luuli,
Se kiinnitti kaikki mielet (bis)
Ja pani liikkeelle kahvitanttien kielet.
Se kuului: "Maisteri Schauman kihloissa lie nyt,
Ja rauhan mieheltä neiti Kuhlman on vienyt.
Ois miehemme, vailla vertaa, (bis)
Jo saanut morsion monen montakin kertaa.
Mut eipä huolinut sitä maisteri, joskaan
Ei ylenkatsonut sukupuolta hän koskaan.
Ja siksipä onkin juuri (bis)
Nyt tämä kihlaus oikein uutinen suuri!"
Nuortenmiesten kuoro.
Sävel: Laps' Hellaan…
Äl' August Schauman vaihda, oi,
Sun osaas ihanaa!
Ei naineen miehen elo voi
Näin olla rattoisaa.
Ei rauhaa hälle yökään suo
Ja tyyten kuivuu riemun vuo.
Äl' August j.n.e.
Sä nuorenmiehen päivät nää
Siis muista ainiaan!
Ei ihanaksi elämää
Mies nainut sanokkaan.
Jos minne tiensä olkohon,
Niin kätkyt jalkain juuress' on.
Sä nuorenmiehen j.n.e.
Yhteinen kuoro.
Pois nyt pila, muistakaamme
Laulun määrää oikeaa!
Maljaa riemuin maistakaamme,
Schauman neitoineen sen saa.
Maljas veikko vaan!
Kaikki riemuitaan.
Lempi onnen teille ohjaa,
Siksi juodaan malja pohjaan!
Ylioppilasaikanaan Mechelin oleskeli suuren osan vuotta 1859 kreivi Stewen-Steinheilin omistamalla Karhunsuon maatilalla Viipurin lähellä kreivin kymmenvuotiaan pojan kotiopettajana, ja vakuutetaan hänen saaneen perheen puolelta varsin ystävällistä kohtelua osakseen. Hänellä oli siellä hyvä tilaisuus harjoittaa omiakin opinnoitaan, mutta hän näkyy tänä aikana antautuneen enemmän mielikuvitteluihin — kenties jonkinmoisten rakkaushaaveilujen johdosta — kuin vakaviin tutkintolukuihin. Torsten veljelleen saman vuoden keväällä kirjoittamassaan, sävyltään hieman surunvoittoisessa (saksankielisessä) kirjeessä hän sanoo: "Tunnen, että kouluaikainen rautainen ahkeruus on minussa häviämistään hävinnyt. Mielikuvitukseni ja ajatukseni ovat ylimalkaan levottomia, lukiessa pyörii päässäni usein niin monenlaista, että minun huumaantuneena täytyy panna kirja pois. Ja semmoinen saattaa monasti todella kiusata — vaikka tämä haavemaailma toisaalta usein tuottaa paljon nautintoakin arkiolojen levottoman hyörinän viihdykkeenä." Mechelin lähettää kirjeen mukana veljelleen muutamia runokokeitaan, lisäten: "Runoileminenkin on taito, johon täytyy olla tottunut, jos mieli onnistua panemaan paperille enemmän kuin sisäisten kuvien pelkän varjon." Näytteenä näistä runoista esitämme tässä sepitelmän:
Keväällä.
Lämmin henkää etelästä,
Päivä paistaa Suomellen,
Kohta haihtuu hanget tästä,
Saapuu suvi suloinen.