Valtiopäiväin vielä jatkuessa julkaistiin toukokuun 11 p:nä senaatin uusi valtalupa, jolloin monta uutta miestä astui hallitukseen. Näiden joukossa oli Mechelin, joka tuli valtiovaraintoimituskunnan apulaispäälliköksi Viktor von Haartmanin jälkeen, joka taas määrättiin Pietarissa olevaan valtiosihteeristöön perustetun Suomen asiain komitean jäseneksi. Jo aikaisemminkin oli ollut puhetta Mechelinin sijoittamisesta korkeimpaan hallitukseemme. Ministerivaltiosihteerin apulaisen Kasimir Palmrothin kuoltua joulukuussa v. 1880 oli nimittäin senaatti esittänyt kenraalikuvernööri Adlerbergille toivomuksen, että tämä ehdottaisi keisarille Mecheliniä avoimeen toimeen, mutta ennenkuin ehdotus saapui asianomaiseen paikkaan, oli virkaan ehditty nimittää toinen henkilö, nimittäin Theodor Bruun. Mechelin astui nyt sen sijaan senaattiin. Samalla kertaa nimitettiin prokuraattoriksi Robert Montgomery, Mechelinin läheinen ystävä ja niinkuin hänkin ajatuskannaltaan vapaamielinen, kenties kallistuen johonkin määrin enemmän ruotsinmieliselle puolelle. Mutta samalla kertaa nimitettiin kamaritoimituskunnan päälliköksi suomalaisen puolueen johtomies, professori G.Z. Forsman, joka kohdakkoin sen jälkeen aateloitiin ja otti nimekseen Yrjö-Koskinen. Sota-asiaintoimituskunnan päälliköksi tuli kenraali Oker-Blom, joka oli tehokkaasti toiminut asevelvollisuuden hyväksymiseksi v. 1877 ja joka hänkin oli suomalaisuuden harrastajaksi tunnettu. Kun siten valtiopäiväin valtapuolueiden etevimmät edustajat astuivat maamme hallitukseen, voitiin syyllä katsoa tämän saaneen parlamenttaarisemman luonteen kuin sillä milloinkaan aikaisemmin oli ollut.
V LUKU.
1882-1890.
Senaatin jäsenenä. Hallitustoimia. Valtiopäivät v. 1885, 1888.
Diplomaattinen tehtävä Espanjassa. Kodifioimiskysymys. Hyökkäyksiä
Suomen valtiosääntöä vastaan Venäjän kiihkokansallisten taholta.
Toiminta niiden torjumiseksi. Postijulistuskirja. Ero senaatista.
Muuan kirje, jonka Mechelin kesälomansa lopulla Laitialasta kirjoitti ystävälleen Robert Lagerborgille, kuvailee elävästi hänen mielentilaansa siihen aikaan, jolloin hänen oli astuttava maamme hallitukseen. "Minun on suotu", hän kirjoittaa, "täällä maalla jonkin verran nauttia ihanata syyskesää… Täällä olen nyt kuljeskellut ja uurastanut maataloutta, laatinut sikolättien piirustuksia ja määräillyt tunkioiden kokoumusta, mitannut viljaa luuassa ja antanut rohtoja sairaille elukoille, sanalla sanoen toiminut tilanhoitajan sijaisena; samalla kuitenkin rohjeten kuunnella n.s. henkiääniä metsän huminassa ja ulkoparvekkeellani pitkät ajat haaveillen silmäillä päivänpaisteista maisemaa — —. Kaivannut olen Sinua sekä Montgomerya ja Castrénia. Juuri teidän kolmen kanssa olisin näinä aikoina useasti tahtonut keskustella."
"Olen joutunut käännekohtaan, sitä ei käy kieltäminen. Toiminta hallituksen jäsenenä on toista, kuin mitä julkisen sanan, sanomalehdistön palveluksessa, opettajana tahi puhujalavalta harjoittaa. Kumpaisessakin tapauksessa tosin on taisteltava aatteiden ja periaatteiden puolesta — tässä kohden ei hallitukseen astuminen aikaansaa mitään muutosta. Mutta kuinka erilainen onkaan kiistakenttä! Ja samaten toiminnan välineet. Aatteidensa levittäminen ja valtaansaattaminen siivekkäin sanoin on toimintaa, joka tyydyttää ja elähyttää meidän kaltaisiamme ihmisiä tietenkin monin verroin enemmän kuin jonkin kollegin salaisessa tai puolisalaisessa istunnossa osittain eri kannalla olevain parissa sovitteleminen ja luoviminen, saadakseen perille ajetuksi osankaan siitä, minkä tahtoo toteuttaa, — eikä sitten olla millänsäkään kohdatessaan sellaistakin vastarintaa, jota ehdotuksia vastaan tehdään muillakin kuin asiallisilla syillä. — —"
"Mitä tukea voimme me, R. M(ontgomery) ja L. M(echelin), saada Dagbladilta? Siinä yksi niistä asioista, joista täällä olisin halunnut neuvotella. Nyt voin vain esittää oman käsitykseni, aivan lyhyesti:"
"Parasta on, että taloudellinen osallisuuteni Dagbladiin loppuu, mutta siitä ei johdu, että henkisen yhteyden tarvitsee lakata. Päin vastoin olen halukas, milloin vain vaadit, neuvottelemaan käsiteltävistä kysymyksistä. Senaatti ei ole mikään puoluehallitus, se voi joutua vuoroin moitteen, vuoroin kannatuksen esineeksi, Dagbladin joutumatta kieroon asemaan. Ja jos minun läheiset suhteeni Dagbladin johtomiehiin jatkuvat, on tämä täysin sovitettavissa virka-asemaani, jonka tietysti olen ottava huomioon siten, etten ilmaise neuvospöydän salaisuuksia. Mutta tässä kohden minä nojaudun ensinnäkin siihen tosiasiaan, etteivät, niin kauas taaksepäin kuin muistini ulottuu, keskusteluihimme siitä kannasta, mille Dagbladin kussakin tilassa olisi asetuttava, milloinkaan ole päässeet vaikuttamaan mitkään henkilöpoliittiset syrjäajatukset, eikä milloinkaan niillä ole ollut muuta tarkoitusperää kuin tämän maan etu. Tämän tietäen ja samalla tuntien maltillisen, arvokkaan ja tosioloihin perustuvan tapasi arvostella esillä olevia kysymyksiä, jota niin tarkkanäköisenä olet Dagbladissa noudattanut, en suinkaan voi kieltäytyä vastaanottamasta vähäistä sijaa Sinunkin neuvostossasi, milloin nähnet suotavaksi kuulla minun ajatuksiani jostakin kysymyksestä — samoinkuin minäkin toisaalta toivon saavani sinulta hyviä neuvoja tapauksissa, jolloin minä, omalla alallani, olen epätietoinen oikeasta ratkaisusta."
"Lopuksi tahtoisin ilmoittaa että, vaikken voikaan pysyä Dagbladin avustajana, kuitenkin aion silloin tällöin pyytää tilaa taloudellisia kysymyksiä käsitteleville kirjoitelmille — jotka mieluimmin haluaisin saada julkaistuiksi ilman nimimerkkiä — toimituksen omina."
"Sanalla sanoen: toivon siten saavani edelleenkin olla siivekkään sanan miesten yhteydessä."