»Ei ikään.»
»Semmoista se niitten kauniitten on — maasta ei oteta ja taivaasta ei anneta.»
»Hm, niin aina, kyllä se niin on — ja kunpa ei vain olisi pahempaakin —»
»Mitä, muori, tarkoitatte? Oletteko tekin kuullut puhuttavan luutnantista?»
»Kyllähän siitä kaikki puhuvat — yhtenäänhän tuo Seppälässä kulkee, nyt varsinkin, kun hän on virasta eron ottanut tullaksensa Kartanon isännäksi.»
»Tyttö rukka, joka on joutunut hänen viekoiteltavakseen! Kyllä niillä herroilla on niitä vehkeitä.»
Kyökkipiika tuli kutsumaan Taaven-muoria illalliselle, joten akkojen puheesta tuli loppu.
Seuraavana päivänä oli Kartanon pellolle kokoontunut koko joukko leikkuuväkeä, kirkonkylästä melkein joka talosta. Seppälästä oli Hely ja Kallu, pappilasta Hanna. Tyttö ei nyt ollenkaan ollut tyytyväinen, kun ei nähnyt Marttia leikkuuväen joukossa. »Miksi ei Martti tullut?» kysyi hän Helyltä.
»Siksi, että Kallu kehoitti häntä jäämään kotiin, jotta itse pääsisi.»
»Niin, täytyihän minun tulla, koska sinäkin tulit», vastasi Kallu.