»Uh! Kuinka sinä saatat pitää tuollaista voutia?» sanoi everstinna. »Minä panisin hänet heti pois. Hän on hirveän tyhmä. Ei hänessä ole rahtuakaan educationia.»
»Hyvä kälyni, minun ei auta sitä katsoa. En ole ottanut häntä seuralaisekseni, vaan työväkeni johtajaksi, ja sillä paikalla hän on niin mainio, etten suinkaan häntä vapaaehtoisesti antaisi muille, en edes kälylleni, jos häntä mielisit minulta ottaa.»
»En kuuna päivinä!»
Neitoset ja nuoret herrat tulivat pellolta. Pilvi kaatui toisaalle, ja nyt ruvettiin rauhassa kahvia juomaan, joka, kuten kaikki vakuuttivat, ei moneen aikaan ollut niin hyvältä maistunut kuin nyt täällä tuoksuvalla niityllä koivujen siimeksessä.
Kun herrasväki oli juonut, sai Maija vielä niittyväellekin tarjota kahvia ja vehnästä, ja hyvältä se heillekin maistui, se oli varma, vaikka toikin vähän kuumuutta kuuman lisäksi.
Tyytyväisinä palasivat kaikki heinäniityltä. Seuraavana päivänä läksivät rovasti Nurmen nuoret ja Iiri pois Ihalasta. Arvosta nuo suuret huoneet nyt tuntuivat erittäin tyhjiltä, vaikka Lilli ja Akselkin vielä olivat jäljellä. Illalla, kun hän maata pani, katseli hän tarkkaan pienen laatikon sisällystä. Mitä tarkasteltavaa siinä oli? — Eipä niin mitään, ainoastaan muutama *mansikanoksa*.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Syksypuoli oli käsissä. Lintujen laulu oli jo tauonnut ja pelloilla näkyi siellä ja täällä kuhilaita. Maamies rupesi iloiten kokoomaan talteen, mitä Luoja armostansa oli antanut hänen saada työnsä palkaksi.
Everstin kartanossakin puuhattiin leikkuutalkoota. Taaven-muori oli ruokia valmistelemassa. Jo talkoopäivän edellisenä iltana istui hän Kartanon leivintuvassa perunoita raappimassa renki-voudin vaimon kanssa. Tuli siinä muijien kesken puheeksi kaikenlaista. Tuumasivat muun muassa, olisiko kaunis ilma talkoopäivänä ja paljoko väkeä tulisi kirkonkylästä. »Keitähän nyt Seppälästä leikkaamaan tullee?» sanoi Taaven-muori.
»Kai maar Hely ja Kallu tulevat. Ei siitä Helyn naimisesta kuulu mitään», virkkoi voudin vaimo.