»Mutta sinne ei nyt mennä», virkkoi vouti.
»He ei, ei sinne enää joutuisikaan», vastasi Kreeta, »mutta jos siellä olisi, niin paremmin näkisi kuin täällä. Rikkaan naimisen ehkä sai, tuo Eveliina.»
»Hyvät hyvissä kauppaa käyvät», sanoi toinen akka. »Rikas on Eveliinakin, mutta kuinka noissa varoissa sitte siunausta lienee — kovasti niitä on kiskomisella koottu.»
Ahto ja Pekko kuuntelivat vähän aikaa akkojen juttuja, vaan läksivät sitte luutnantin parissa Kartanoon, jättäen leikkuuväen, joka tuon pienen huvituksen jälkeen leikkasi taas ikäänkuin uusin voimin.
Pekko ei jäänyt katselemaan, miten kamppiaisia vietettiin, vaan läksi kotiin, sillä hän tahtoi olla Iirin seurassa sen vähäisen ajan, jona kasvattisisar vielä oli kotona. Hänen vuoksensa Pekko oikeastaan oli kotiin tullutkin, sillä muutaman päivän päästä Iirin jo piti lähtemän uutta kotiansa järjestämään.
Kun Pekko kotiin ennätti, oli lukkarin perhe juuri ruvennut päivälliselle, ja matami sanoi: »Tule syömään, et suinkaan sinä ruokaa ole saanut, koska jo kotiin tulit.»
»Kyllä saanut olisin», vastasi Pekko, »mutta en tahtonut viipyä. Ahto sinne jäi.»
»Oliko paljo leikkuuväkeä saatu kokoon?»
»Oli siellä niitä niin paljo, että vouti sanoi kamppiaiset saatavan jo tänään.»
»Vai niin! Keitä kaikkia siellä olikaan?»