»Lapsi, ei sinun ole mitään hätää, me sinua varjelemme», lohdutti Arvo.
»Ei häntä saa viedä Renkalaan», virkkoi Kallu, »mutta voi, voi! mihinkä hänet vietäisiin? Kyllä vain Renkala suuttuu, jos hänet muualle viemme.»
»Renkala? Missä? — Pelastakaa!» huudahti tyttö ja tarttui taas kovasti
Arvoon.
»Me viemme hänet pappilaan», sanoi Ahto, »ja tuumataan isän ja äidin kanssa, mitä on tehtävä».
»Parempi ehkä olisi viedä hänet lukkarin matamin luo», sanoi Kallu. »Hän on ollut melkein kuin äiti näille.»
»Se on totta, se sopii. Mutta me tarvitsemme hevosen ja rattaat.»
»Minä juoksen nopeasti kievariin», virkkoi Kallu, »ja tuon sieltä hevosen ja nappularattaat, niin pääsemme kaikin niillä; kyllä minä otan Iirin syliini».
»Tee niin ja joudu nyt vain», vastasi Arvo.
»Uih, kuinka minua pöyristyttää, on kovin vilu!» valitti Iiri.
»Lähdetäänpä juoksemaan», ehdotti Arvo, »ehkä jaksaisit; sitte sinun tulisi lämmin».