"Ei suinkaan hän kauan viivy. Olisiko teillä mitään asiaa hänelle?
"Olisi kyllä."
"Enkö minä saata asiaanne toimittaa?"
"Noh, ette juuri nyt. — Kyllä minun tarvitsee häntä tavata."
"Nuori herra istuu sitten, kyllä hän pian tulee." Leski lähti toimiinsa ja Elias käveli huoneessa edes takaisin, katsoi kelloansa tavan takaa sekä hyräili jotakin nuottia. Pöydällä kukoisti kaunis punainen ruusu ja Elias katseli sitäkin ajan vietteeksi — hän käänteli kukkaruukkua ja tarkasteli sitä joka puolelta, ikään kuin hän olisi etsinyt siitä jotakin erinomaista, tahi luullut sen joksikin muuttuvan, mutta semmoisenaan se kukkaruukku vain pysyi. Siinä maltittomana istuessaan kuuli hän vihdoin Kertun tulevan ja riensi ovea aukaisemaan,
"Kah, sinäkö täällä olet! Etpä usko, kuinka kaunista siellä ulkona on; en koko päivänä tahtoisi sisälle tulla, jos vain olisi ulkona sopivaa työtä."
"Kyllä minä toimitan sinulle hauskaa työtä, siksipä juuri olen täällä sinua odottamassa. Mandi ja minä olemme muutamien muitten kanssa päättäneet mennä krokettipalloja lyömään ja tahtoisimme sinua mukaan. Juoksupojan olen jo edeltäpäin lähettänyt sinne palloja viemään."
"Kiitoksia paljon, olisi se kovin hupaista, mutta en tiedä varmaan, saatanko tulla, sillä minun on kovin kiire; on ommeltavana liinavaatteita, joittenka täytyy välttämättömästi tulla valmiiksi siksi kun Erkki Turusta pappina kotia palaa. Hän lähtee sitten oitis apulaiseksi jonnekkin ja vaatteet pannaan hänen mukaansa. Ei tiedä vielä, kuinka kauas hän määrätään."
"Kuules, minä lähden huomenna, enkä sitten enään tule sinua pyytämään. Erkki on sentään onnellinen — sinä istut ennen ompelemassa hänelle, kuin tulet viimeisenä iltana, kuin minun näet, meidän kanssamme huvittelemaan."
"Sinä olet ihan väärässä. En minä hetkeäkään tuumi, kumpaa halukkaammin teen, vaan mitä minun on tekeminen."