"Tietysti teet sitä, mitä sinua haluttaa."
"Joka vain haluansa tyydyttää, kyltyy pian huveihinkin."
"Koska sinä noin tuumivaksi olet tullut?"
"En ole tietääkseni ollut kevytmielinen koskaan, enkä usko, että sinäkään sitä tahdot sanoa. Olet pahalla tuulella, mutta sitä et saa olla. Ehkä tulen mukaan — saatanhan ommella vielä ahkerammin sitten taas, ovathan aamut valoisat ja illat pitkät."
Kerttu meni äidilleen ilmoittamaan, että Elias tahtoi häntä huviretkelle. "Mihinkä nyt sitte menette?" kysyi äiti.
"En tullut kysyneeksi, kun ajattelin, ett'en kentiesi joutuisi, kun niitä Erkin paitoja vielä on monta valmistamatta."
"Jahka minä kysyn, minnekkä lähtevät." Äiti ja Kerttu menivät Eliaan luo ja äiti kysyi, minne mentäisiin.
"Luusoorin mäelle lähdetään. Siellä saamme vähän virvoituksiakin. Älkää nyt antako kieltävää vastausta, ken tietää, koska minä olen tilaisuudessa pyytämään Kerttua huvimatkalle."
"Mene sinä vain, Kerttu. Te, Elias, olette aina ollut hyvä meidän tytölle, joka kuitenkin on ylen vähän saanut nauttia niitä iloja, mitä toisille nuorille on tarjona. Mutta kuten ennenkin, varoitan teitä, ett'ette kauaa viivy. Olen aina voinut luottaa teihin."
"Ja saatte sen tehdä vastakin."