"Eläväthän vanhemmat vielä."
"Niin, mutta he eivät enään kuulu jaksavan talontoimia hoitaa."
"Oikeinhan taidat olla mieltynyt nuoreen isäntään."
"Niin, kun minä miehen otan, niin sellaisen sen oleman pitää."
"No uneksi sitten Tuomelasta, minä panen maata enkä uneksi mitään."
Seuraavana päivänä käytiin talon maita katselemassa, ja kun jälleen oli kotiin tultu, tarjosi Reeta kahvia. Mauri uskalsi nyt ensi kerran oikein katsahtaa tyttöä silmiin. Reeta punastui ja näytti niin suloiselta, että Maurikin tunsi jonkunlaista lämpöä, joka ei suorastaan kahvista syntynyt.
Kun Reeta oli poistunut, kysyi lukkari hiljaa Maurilta, rupeisiko hän jo puhumaan, ja Mauri suostui.
"Niin, tuota noin", alkoi lukkari. "Eikö sopisi, että teidän tämä nuorin tyttärenne tulisi Tuomelaan emännäksi? Tämä nuori isäntä on, niin, hän on, suoraan sanoen, mieltynyt Reetaan — ja hyvään taloon tyttö pääsisi."
"Onko sellaiset tuumat isännällä?"
"Kyllä", vastasi Mauri melkein alakuloisesti.