Liisun katse kirkastui, kuten taivas aamuruskon noustessa, ja kiitollinen silmäys lensi Viulu-Mikkoa kohti, sillä sen hän heti huomasi, että sieltä apu oli tullut.
Enempää ei asiasta puhuttu, ja kohta päivällisen jälkeen Kustu lähti
Jaakon kanssa kartanoon, ja Viulu-Mikko meni myöskin pois.
7. RAKKAUS KAIKKI VOITTAA.
Patruuna Pohjosen rouva istui kartanon kuistilla, leikkien lastensa kanssa, ja näki samassa Jaakon, joka lähestyi nuoren kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syvästi kumartaen Jaakko kysyi:
»Saako patruunaa puhutella?»
»Onni, juokse katsomaan, onko isä valveilla», sanoi rouva. Hetken perästä poika palasi huutaen:
»Isä käski Jaakkoa puheillensa.»
Jaakko läksi saattamaan palvelijaksi pyrkivää Kustua patruunan huoneeseen.
»No, sinä aiot minun palvelijakseni?» kysyi patruuna.
»Niin kyllä, jos kelpaan», vastasi Kustu.