HOIKKA (pitäen tuolista kiinni). Onko hän kuollut?
ERÄS PALVELIJA. Ei, hän vain humalapäissään ajoi niin riivatusti, että reki keikahti kumoon, ja hän sai siinä semmoisen kolauksen, että pyörtyi. Kyllä hänen sydämmensä kuitenkin vielä sykkii.
JUKKA (osottaen kamariin päin, johon Alfred vietiin). Siinä taaskin yksi viinanuhri. (Kaksi viinantehtailijaa tulee sisälle.)
HOIKKA (nostaa kätensä ohauksillensa, huutaen raivoisasti). Pois täältä! Kaikki on viinaa — viinapullot tanssivat seinillä. Voi onnetonta! Ei ne anna minulle rauhaa, ennenkuin koko viinatehdas on hajoitettu. (Juoksee pois kamariinsa.)
VIINANTEHTAILIJAT. Mikä herran on? — Mikä herran on?
JUKKA. Hän raivoaa, vaan myrskyt ja rajutuulet puhdistavat ilman, ja sitte seuraa tyyni, kirkas päivä. Mutta teille, hyvät herrat viinantehtailijat, tässä vielä sanon:
Te ihmisiä vietellä tahdotte viinamyrkyllä, vaan — miltä teille tuntuukaan, kun tili kerran vaaditaan? Sit' ajatelkaa aikanansa!
(Esirippu lasketaan.)
End of Project Gutenberg's Kotikuusen kuiskehia, by Theodolinda Hahnsson