"Mutta sinne on pitää matka —"
"Ei huolita kävellä, vaan pannaan Valko valjaisiin ja lähdetään sitte.
Oletko tunnin päästä valmis?"
"Olen kyllä; minä menen kohta katsomaan, että pienokaisilla on mitä tarvitsevat poissa ollessamme, ja sitte puen päälleni". Näin sanoen rouva kiiruhti toimiinsa.
Patruuna soitti kelloa pari kertaa, ja hetken perästä tuli Jaakko sisälle, kysyen mitä patruuna tahtoi.
"Tunnin päästä pitää Valkon olla valjahissa, sillä minä aion lähteä apilaniityille".
"Kyllä", vastasi Jaakko, mutta jäi vielä seisomaan ovelle. Hän väänteli ja käänteli lakkiaan, ikään kuin olisi siitä puheen alkua hakenut. Patruunakin tuon huomasi ja kysyi:
"Onko sinulla mitään sanottavaa? puhu vain suusi puhtaaksi"
"Kyllä tarvitsisi, mutta pelkään patruunan suuttuvan".
"Mitä tuo tuommoinen olisi, josta et puhua uskalla isännälle, joka on entinen leikkitoverisi?"
"Niin, kylläpä patruuna aina on ollut hyvä minulle, mutta —"