"Mitenkä nyt Jussilassa voidaan?" kysyi Matti, "eihän teiltä ole mitään kuulunut. Noh, tämä meidän ja teidän välinen matka ei olekkaan aivan lyhyt, vaikka kuitenkin olette lähin naapurimme".
"Hm, eipä meillä voiminen niin hyvä juuri ole, kun ei työt eikä toimet käy, kuten pitäisi, — emännän ohjaama käsi olisi ainakin suuresta tarpeesta". tuota sanoessaan katsahti hän taas Liisuun.
Senpä nyt muori huomasi ja kiiruhti sanomaan:
"Tiettyhän se on, että semmoisessa rusthollissa emäntä tarvitaan. Kumma kyllä, että kaksi vuotta leskimiehenä oltuanne vielä naimatonna olette, sillä tottahan kumppanin kanssa elämä hauskemmasti kuluu kuin yksin ollessa".
"Hm, vanhan askeleet ja tuumat eivät ole niin nopeat kuin nuorten. Katsellut olen, ajatuksissani valittuni valinnut, mutta — kentiesi hän ei minusta huolisi, koska hän vielä on varsin nuori ja hehkuva-poskinen". Näin sanottuaan loi Jussila Liisuun silmäyksen, josta selvään huomasi, ketä hän valitullansa tarkoitti, mutta Liisu puikahti punastuen ovesta ulos, ja muori virkkoi:
"Mikä vanha te vielä olette! hohho! Ja tottahan sitä huonompaankin rustholliin kelpaisi emännäksi mennä".
"Kylläpä vain", virkkoi Matti, "jollei sattumus olisi epäsuosiollinen, niin että valittunne jo olisi toisen morsian"
Nytpä muori hätääntyi, hän nyppäsi miestänsä takin-liepeistä, kuiskaten: "Älä millään muotoa, Matti hyvä, mitään puhu; ajatteleppas — kokonainen rustholli!" Tähän ei Matti mitään ennättänyt vastata, sillä Jussila sanoi:
"Kerran tuo kumminkin täytyy selville saada, enkä minä puhemiehestä huoli; sanonpa siis suoraan, mitä jo kauan olen aikonut: minä olen Liisua katsellut siinä toivossa, että hänen saisin vaimokseni; kyllähän minulle on kaupattu rikkahimpia, mutta eipä ne ole muuten mieleisiäni".
"Noh älkää toki pilkkaa puhuko", virkkoi muori iloissaan.