"Ehkä ne ovat samat", sanoi Haalmanska, "sillä vähää ennen teitä he tulivat. Mutta ei nyt enää puhuta, mennään nyt jo maata."
Haalmanska, joka tavan takaa muistutti, että kello oli paljon ja siis nukkumisen aika jo käsissä, kyseli taas jotakin asiaa, mikä mieleen johtui, mutta vihdoin he kuitenkin unen helmoihin väsyneenä vaipuivat.
Seuraavana aamuna kaikki olivat liikkeellä hyvin aikaiselta, "väkeen" menevätkin astuivat ulos kammarista ja toinen heistä oitis sanoi Martalle:
"Kas vain, hyvää huomenta! Jopa Kailu on teidän perille tuonut."
"Jo, ja aivan yhtä hyvin kuin teidän vikurinne on teitä tuonut. Vieläpä samaan paikkaankin."
"No entä jos rupeaisimme nyt kauppaa tekemään?"
"Ei teidän raukkojen sovi kauppoja tehdä, te olette komennon alla.
Laittakaa vain, että ajoissa ehditte kasarmille", vastasi Martta.
"Kuules vain, Aleksi; mutta kyllä me heistä vielä hyviä ystäviä saamme, jahka harmaa takki päälle pannaan, niistähän tytöt niin heikkarin lailla tykkäävät."
"Mutta kun lähdemme maalle, niin emme olekkaan teidän, ettekä te meidän tykättävissämme", tokaisi Miina.
"Äläpäs huoli, kyllä tiedän, Severi kertoi Matille, että toinen teistä jää kaupunkiin palvelemaan."