"Kyllä sitä vielä ennättää, ei ole kiirettä", vastasi Severi.
Vastaan tulia ajoi aika vauhtia, ja juuri kuin Severi aikoi väistää, ajoi hän niin läheltä tuliaa, että vaunun pyörät sattuivat vastaantulian rattaisiin.
"Hyvää päivää, Miila", sanoi Kunigunda.
"Aih, kah, kapteeni ja Miila!" huudahti Agaata.
"Nöyrin palvelianne!"
"Hyvää päivää! Menikö mitään rikki?"
"Ei vaaraa mitään. Polleni pysähtyi kuin naulattu. Tuo kuski lurjus ei osannut väistyä aikoinaan."
"Jaa, se oli aivan hänen syynsä", myönsi Kunigunda.
Muutamia sanoja vaihetettiin ja sitte sanottiin hyvästi. Agaata vielä huusi, että Miila vain kaikella muotoa pian kävisi Impelässä. Sitten he taas ajoivat kukin eri suunnallensa, ja olivat pian ehtineet toistensa näkyvistä.
"Miksikä ei Severi väistynyt aikoinaan, kun Martta juuri huomautti?" kysyi Agaata vähän terävästi.