* * * * *
Seuraavana päivänä Haalmanska ja Hilma menivät hyvästi sanomaan Viirisen neideille. "Kiitoksia paljon nyt, kun olemme täällä saaneet yösijan, ruoat ja kahvit ja kaikki", sanoi Haalmanska. "Kyllä kai minä sitten taas toimitan röökinöille Martan ja Severin sijaan toiset palkolliset".
"Meneekö Martta nyt todellakin naimisiin?"
"Kyllä, mitä siitä viivyttämisestäkään on, turhaahan se olisi."
"Martta rukka, kyllä hän vielä olisi joutanut palvella", sanoi Agaata.
"Mikä rukka, kun miehen saa. — Kyllä Severiä vain ottaa kelpaa, vaikka en minä sen puolesta yllyttää pyydä, tehkööt miten hyvään, mutta en minä näe tässä mitään surkuttelemisen syytä."
"No hyvänen aika, hauskaahan se on, kun kelpo miehen saa", virkkoi
Hilma.
"Niin, ottas maarin röökinäkin miehen, kun niin vain soveltuisi." —
"Ei, Haalmanska hyvä, en minä hyviä päiviäni huonoihin vaihettaisi.
Miehet ovat itsekästä joukkoa."
"Käyhän sitä niinkin sanominen, ja kai siinä röökinä jo vanhana piikana pysyykin, mutta Kunigunda röökinä nyt saattaisi vielä naimiseen mennä, eihän tämä vielä järki vanha ole."