"Martta, väsyykö se Herttike kovasti? Eikö se saa maata ollenkaan?" kysyi Inkeri.
"Kyllä se maata saa."
"Miksi Martta sitten sanoi, että se on raukka?"
"No kun sillä sentään on koko matka kulkea, ennenkuin pääsee tänne, ennenkuin pääsee Marttaa katsomaan." Inkeri tuli lohdutetuksi, mutta Hilma kysyi vielä kerran, eikö sentään tanssittaisi Martan häissä, mutta kun Martta varsin varmasti vakuutti, ett'ei sitä tehdä, sanoi Hilma: "Minäkin tässä suotta taas aikaani kulutan, täytyy tästä mennä. Hyvästi nyt!"
Inkeri oli vettä puolikoidessaan kastanut itsensä niin läpimäräksi, että Martan täytyi viedä hänen sisälle sekä pukea kuivat vaatteet hänen yllensä. Sen tehtyä jätti hän tytön neitien huostaan ja aikoi lähteä pesoansa jatkamaan, mutta Inkeri huusi hänen peräänsä:
"Koska Herttike tulee?"
"Tuota lasta", Martta hymyili, "lauantaina varmaan." Hän lähti taas työhönsä.
Loppuviikko Martalta kului kaikenlaisissa toimissa.
Lauantai-aamuna tuli Taava torilta ja sanoi Martalle: "Luulen, että
Jylhämäestä tultiin kaupunkiin, sillä kaksi naishenkilöä ajoi Kaihilla
Haalmanskan portista sisään ja kyllä se vain oli teidän Kailunne."
"Kaksi naishenkilöä? — Kulkiko ratasten perässä lehmä?"