"Toimittakaa siis tyttö meille."
"Kyllä, kun nyt muuten vain hyvin lykästäisi. Severin luulen ainakin toimeen tulevan, sillä hän osaa mitä tahtoo: hän muuraa, maalaa ja tekee joka sorttia, vieläpä soittaakin. Asevelvollisena hän oli musiikissa."
"No niin, asia on siis päätetty. Minun on kiire kotia. Agaata sisareni varmaankin ihmettelee, missä näin kauan olen viipynyt. Hyvästi, Haalmanska!"
Neiti Viirinen meni.
"Hohoh, vai ovat he nyt saaneet lapsen hoidettavakseen — mutta jos sattuisivat miehen saamaan ja omia kakaroita, —- ei taitaisi orvolle syntyä hyviä päiviä, Kyllä he hyviä ovat, mutta tokkohan sopinevat lapsia kasvattamaan; kaiken pitää käymän tahdin mukaan kuin lukkarin veisu."
Haalmanni, joka oli tullut takakammarista sisälle, otti piippu-nysän suustaan, sylkäsi ja sanoi: "Agaata röökinä on jo hyvän matkaa neljännelläkymmenellä ja Kunigunda röökinä — onhan tuo vähän nuorempi, mutta mitäpä he enään naimisiin menisivät."
"Severi, kirjoita nyt Martalle, minulta se käy niin kankeasti, ett'ei siitä tule mitään, kun en ole kansakouluja käynyt kuten sinä."
"En minä, äiti kirjoittaa vain, en minä niitä kaikkia muista, josta äidille puhuttiin."
"Täytyy kai minun sitten." Ja Haalmanska meni sisarentyttärelleen kirjoittamaan kirjettä.
2. Jylhämäki.