"Niin, täti katsoo, kun annoin lampaille leipää, juoksivat nämät perässäni, mihinkä vain menin. Katsokaa tätä mustaa karitsaa, se on oikein silkinhienoinen."
"Kyllä se on kovin sievä, mutta vie ne nyt kuitenkin pian pois, ei niistä ole salonkivieraiksi."
Inkeri lähti ja lampaat perässä.
"Tuolla tapaa hän tekee ilon itsellensä ja meille. Lakkaamatta hänellä on tuollaisia viattomia temppuja, joita saamme nauraa", virkkoi kapteeni.
"Kun hän oppii soittamaan, sitte vasta teille hauskuutta hänestä tulee", sanoi Agaata. "Hänellä on vähäinen sievä äänen alku, olen antanut hänen laulaa ja säestää pieniä lauluja."
Inkeri tuli jälleen sisälle ja Agaata neiti käski häntä soittamaan ja laulamaan jonkun niistä pienistä lauluista, joita hän oli oppinut.
Inkeri ei ollut ujo eikä myöskään ymmärtänyt suuren maailman kursailevia temppuja, vaan istui heti tottelevaisesti pianon ääreen ja alkoi laulaa:
"En oo liian pieni
Lapseks Jumalan,
Hänen käskyjänsä
Riemuin noudatan.
En oo liian pieni
Kodin valoksi,
Joka Jesuksesta
Riemuin kertovi."
Tämän laulettuaan läksi hän jälleen pois omiin toimiinsa.