"Mutta millä tavalla te aiotte tuota miestä parantaa?" kysyi neiti Visa. "Varmaan olisi hyvä, että hän saisi koettaa tulla yksin toimeen, tietäisi sitten paremmin panna arvoa vaimoonsa."
"Kyllä hän minua arvossa pitää, röökinä hyvä, paitsi silloin, kun on mieltä vailla, jolloin viina on hänen villinnyt."
"No, jollet eroa ota, niin tule kuitenkin meille kutomaan kankaita."
"En minä jätä lapsiani."
"Haalmanska ottaa lapset luoksensa, ja me autamme ruoan avulla."
"Kiitoksia vain, röökinät ovat kovin hyviä, mutta täällä on minun paikkani. Jättäisinkö mieheni silloin, kun hän minua parahiten tarvitsee?"
Severi oli herännyt neitien puhuessa ja kuullut heidän neuvonsa. Hän oli nyt jokseenkin selvä, mutta sen verta pöhnää hänessä vielä oli kuitenkin, että se hiukan rohkaisi hänen mieltänsä. Hän nousi istualle vuoteellensa, sanoen:
"Martta, sinä et mene kutomaan."
"En minä kodistani mihinkään mene, kyllä se on varma."
"Siis minäkään en voi puolestasi mitään tehdä", sanoi Agaata, ja neidet läksivät pois.