Neitien mentyä ei kukaan virkannut mitään heistä, Martta vain rupesi huonetta siistimään, sillä seuraava päivä oli pyhä. Haalmanska oli tuonut miniällensä vähän ruokavaroja, joista Martta pian valmisti illallisen, ja sitten huusi hän lapset syömään. Illallista syödessä sanoi Haalmanska:
"Huomenna kuuluu tulevan puistoon raittiuden esitelmän pitäjä; menettekö häntä kuulemaan?"
Severi ei puhunut sanaakaan, söi vain.
"Entä jos menisimme, Severi hyvä, mennään kerran yhdessä, tämän kerran vain, äiti jää pienempien lasten kanssa kotia, ja me otamme Topon mukaamme."
"Mitä minä siellä väkijoukossa tekisin, ei minulla ole vaatteitakaan."
"Mitä sinun vaatteillasi niin väliä on, ei sinua väkijoukossa kukaan huomaa."
"En minä tule."
"Severi, tee toki kerran, kuten vaimosi pyytää, kyllä hän sen ansaitsee."
"Menköön hän vain, en minä kiellä."
"Vieläkö pitäisi kieltämän. Mene toki!"