MAIJU (tulee sisälle tuoden pöydälle kahvi-asettimet). Saanko kaataa kahvia Anna neitille?
ANNA. Kaada pisara. (Itsekseen). Isäni oli vähän harmissaan — minun on syyni, voi, mutta minä en saata ilolintuna oleskella. (Ääneensä) Kuules, Maiju, taidatko selittää, mitä unet merkitsevät?
MAIJU. Muutamia kyllä taidan. Kun näkee susia, silloin saa sulhasia.
Kun Penttu tuli sulhasekseni, puri minua susi unissani.
ANNA. Mutta minä näin unissani Kaarlo luutnantin, hänen vaatteissaan oli ylt'ympäri veri-punaisia ruusuja, ja hän sanoi minulle: "Ah Anna! näin olen ruusuihin käärittynä, näin hyvä on minun olla; veljeäni vain odotan leposiaani siunaamaan", samassa hän katosi, vaan siinä, jossa hän oli seisonut, kasvoi kaunis ruusu-puu punaisia kukkia täynnä.
MAIJU. Olipa tuo kumma uni, en tuommoista ole kuullutkaan. Mutta missähän Paroni, kun ei tule aamukahviansa juomaan.
PARONI (tulee taas saliin ja hieroo käsiään). Oikein kylmä tänään, eipä kahvi-pisara pahaa te'e.
MAIJU (menee valkeaa kohentamaan). Kyllä tänään vieraita tulee, Mirri pesee silmiänsä tavan takaa.
PARONI. Noh, Annaseni, kaadappas nyt kahvia kupillinen, ei minua haluta odottaa, kunnes tuo Mirrin aavistama vieras tulee.
ANNA (kaataa kahvia kuppiin). Tässä, ottakaatte, isä hyvä.
MAIJU. Saisin vain pellin kiinni, että tulisi lämmin siksi, kuin vieras tulee.