PARONI. Ainako Maiju vain vieraita odottaa (nauraa) hah, hah, hah.
MAIJU. Totta kaiketi, kaukaisia tuleekin, paukka lenteli aina kyökin keski-laattialle. (Kopina kuuluu). Kas! jopa joku tulee. (Lähtee ovea aukaisemaan). Hyvänen aika, Pastori! (Pastori Kivinen tulee sisälle ja Maiju menee).
Kolmas kohtaus.
Paroni, Pastori, Anna, sitten Maiju.
PARONI. Ah! Mistä nyt tulette? Hyvää päivää. (He kättelevät). Mikä teidät nyt meille näin äkki-arvaamatta on saattanut kaukaisilta Pohjan periltä?
PASTORI. Turusta tulen, tärkeät asiat vaativat minua sinne, (ottaa päällystakin yltänsä) ja tärkeät asiat minua myöskin vaativat tätä tietä kotia palajamaan. (Huokaa).
ANNA (lähenee Pastoria ja huomaa, että musta suruharso on käärittynä hänen takkinsa oikean-puolisen hian ympärille). Ah pastori, mitä merkitsee tuo musta suru-harso? (Äänettömyys). Te ette vastaa — sanokaa — oi sanokaa! (istuu tuolille, valittaen) hän on kuollut! (painaa päänsä käsiinsä).
PASTORI (hämmästyen). Te ette sitä tietäneet? vaan te arvasitte oikein; hän on kuollut urhoollisen sotilaan kuoleman.
PARONI. Hm — hän oli hyvä miehen alku — (yskähtää).
ANNA. Voi, Pastori, kertokaa minulle tarkemmin hänen kuolemastaan — Oi
Kaarlo, Kaarlo!