PASTORI. Itsekkin haluaisin tarkempia tietoja, sillä juuri Oulusta lähteissäni sain kuulla tuon suru-sanoman, että hän Iisalmella oli Virran sillan luona kaatunut tappelussa. (Huokaa). Tämän suruni katkeruutta lisää vielä sekin seikka, ett'en tiedä, onko hänen hautansa siunattu. Tuo ajatus minua vaivaa alinomaa —
ANNA (erikseen). Ah! nyt muistan uneni.
PARONI. Kyllä kuolleet rauhassa lepäävät.
PASTORI. Suotavaa olisi, mutta kuulkaatte: kolme yötä peräkkanaa tuli veljeni unissain luokseni, sanoen: "Veli, tule siunaamaan hautani, että saan rauhan," sitten viipoitti hän kolme kertaa sormellaan minulle ja katosi, sormessa oli hänellä sormus, joka meidän su'ussamme on säilynyt polvesta polveen.
ANNA. Sen sormuksen minä kyllä muistan.
PARONI. Ettekö mitään tietoja veljeltänne saanut hänen ollessansa
Toivalassa.
PASTORI. Minä sain Kaarlolta kirjeen, ennen kuin hän Toivalasta läksi, Hän oli ollut sairaana, vaan oli jo silloin terveenä ja mielensä hehkui sotahan.
ANNA. Voi Kaarlo raukka — kipeänä — ja luultavasti ilman mitään hoitoa.
PASTORI. Hän kirjoitti, että eräs kalastajan tyttö oli häntä hellästi hoitanut.
ANNA (erikseen), Ah! hän mökin tyttö, — hän on paljon onnellisempi kuin Anna Tähtinen. (Maiju tulee sisälle).